Saksa on tekemässä historiallista, valtavaa käännöstä sitten toisen maailmansodan jälkeen. Vuosikymmenet paitsiossa ollut maan oma puolustuskyky laitetaan kuntoon.
Puutoslista on loputon: muun muassa panssaroituja ajoneuvoja, laivoja, sukellusveneitä, ilmapuolustusjärjestelmiä, tykistöammuksia, aseita.
Puutoslistan vaikein rasti ovat silti raaka-aineet.
Suomella on mitä Saksalla ei ole, eli kriittisiä mineraaleja. Saksan kiinnostus Suomea kohtaan on herännyt.
– Yksityiskohtia tietysti en voi paljastaa, mutta voin sanoa, että meihin on otettu yhteyttä, kertoo Saksalais-Suomalaisen Kauppakamarin toimitusjohtajan Jan Feller.
– Saksaa kiinnostavat erityisesti suomalainen koboltti ja grafiitti. Suomen kaivosteollisuudelle on kysyntää, Feller ennustaa.
Saksa on kriittisten mineraalien osalta lähes täysin Kiinan tuonnin varassa.
– Nato on listannut kaksitoista kriittistä mineraalia ja näistä Saksassa tällä hetkellä tuotetaan vain graffitia, eikä sitäkään riittävässä määrin, Feller sanoo.
– Saksan pitäisi ottaa todella paljon askeleita lisää varmistaakseen kisassa pysymisen, sanoo Saksan ulkosuhteiden neuvoston (DGAP) tutkija Loyle Campbell.
Entä sitten kriittisiä mineraaleja Venäjältä? Campbellin mukaan ajatus kuulostaa mahdolliselta, joskaan ei todennäköiseltä.
– Ei ole epäilystäkään siitä, että Saksassa on poliittisesti relevantti ja hyvin verkottunut ryhmä, joka ehdottomasti haluaa luoda uudelleen liiketoimintasuhteita Venäjän kanssa.
Venäjä, eli syy, miksi nyt on menossa iso satsaus puolustukseen, näyttää olevan joillekin myös ratkaisu satsausta haittaavaan mineraalien puuteeseen. Aika erikoisella tavalla saa saksalainen laittaa ajatuksensa solmuun et tossa olis mitään järkeä. Käytännössä ne haluaa vaihtaa kiinariippuvuuden venäjäriippuvuuteen.
Perussyy koko ongelmalle on tietenkin se et saksalaiset ei ole pitäny huolta puolustuksestaan vuosikymmeniin. Osa siitä on varmaan sodanjälkeistä traumaa, mut, kuten heppu tossakin kertoo, osa on myyräntyötä mihin ei ole puututtu. Ehkä koska Venäjää myötäilevillä ajatuksilla on sen verran suosiota et niiden kannatteleminen on poliitikoillekin kannattavaa.
Ei meilläkään ole kriittisistä materiaaleista kuin muutamaa, joten niitä pitäisi saada aikaan muualtakin. EU:lla on kriittisen materiaalien strategia, siitä kertovalla sivulla on kätsy kartta mistä voi tarkistaa kuinka huonosti asiat on. Kiina tuottaa niistä ihan hervottoman osan, kiinariippuvuudesta irrottautuminen tulee vaatimaan paljon työtä.